Verikoe lisätty paksusuolisyövän seulontaohjeisiin ensimmäistä kertaa

Hemoglobiini A1c, joka tunnetaan yleisesti nimellä HbA1c tai glykoitunut hemoglobiini, on laboratoriotutkimus, joka mittaa keskimääräisiä verensokeriarvoja viimeisten kahden tai kolmen kuukauden ajalta. Tämä testi toimii havaitsemalla glukoosimolekyylejä, jotka ovat kiinnittyneet hemoglobiiniin, punasolujen happea kuljettavaan proteiiniin. Koska punasolut elävät noin 120 päivää, HbA1c-testi antaa pitkän aikavälin kuvan verensokeritasapainosta, mikä tekee siitä hyödyllisemmän kuin päivittäisistä verensokerimittauksista, jotka näyttävät glukoositasot vain yhdellä ajanhetkellä.

HbA1c-testiä käytetään ensisijaisesti diabeteksen ja esidiabeteksen diagnosointiin sekä diabeteksen hoidon seurantaan. Ihmisillä, joilla ei ole diabetesta, normaalit HbA1c-tasot ovat tyypillisesti alle 5,7 prosenttia. Tulos välillä 5,7–6,4 prosenttia viittaa esidiabetekseen, mikä tarkoittaa, että verensokeritasot ovat normaalia korkeammat, mutta eivät vielä riittävän korkeat diabetekseksi luokittelemiseen. HbA1c-taso 6,5 prosenttia tai korkeampi kahdessa erillisessä testissä viittaa diabetekseen. Diabeteksen jo saaneille henkilöille Amerikan diabetesyhdistys suosittelee yleisesti HbA1c-tason pitämistä alle 7 prosentissa, vaikka tavoitetasot voivat vaihdella yksilöllisten olosuhteiden mukaan.

Testi vaatii yksinkertaisen verinäytteen eikä vaadi paastoa, mikä tekee siitä kätevän potilaille. Terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat yleensä, että diabetesta sairastavat henkilöt käyvät HbA1c-testissä vähintään kahdesti vuodessa, jos heidän verensokeritasonsa ovat vakaat ja vastaavat hoitotavoitteita. Useammin toistuva testaus, kuten kolmen kuukauden välein, voi olla tarpeen niille, joiden hoitosuunnitelma on muuttunut tai jotka eivät saavuta verensokeritavoitteitaan. Testitulokset auttavat lääkäreitä säätämään lääkitystä, ruokavaliota ja liikuntasuosituksia diabeteksen hoidon parantamiseksi.

Useat tekijät voivat vaikuttaa HbA1c-testituloksiin, ja ne tulisi ottaa huomioon arvoja tulkittaessa. Tilat, jotka vaikuttavat punasolujen vaihtuvuuteen, kuten äskettäinen verenhukka, verensiirrot, tietyntyyppiset anemiat tai munuaissairaus, voivat johtaa epätarkkoihin tuloksiin. Lisäksi tietyt hemoglobiinin geneettiset variantit voivat häiritä joitakin testimenetelmiä. Näitä sairauksia sairastavat henkilöt saattavat tarvita vaihtoehtoisia testejä verensokeritasapainonsa seuraamiseen. Näistä rajoituksista huolimatta HbA1c-testi on edelleen yksi arvokkaimmista työkaluista pitkän aikavälin glukoositasapainon arvioimiseen ja diabetekseen liittyvien komplikaatioiden riskin vähentämiseen.