Verikokeella määritettävä biologinen ikä voi ennustaa dementiavaaraa

Laktaattidehydrogenaasi, joka tunnetaan yleisesti nimellä LDH, on entsyymi, jota esiintyy lähes kaikissa kehon kudoksissa. Sillä on keskeinen rooli sokerin muuttamisessa energiaksi, jota solut voivat käyttää. Kun kudokset vaurioituvat tai solut hajoavat, LDH vapautuu verenkiertoon, mikä tekee siitä hyödyllisen merkkiaineen kudosvaurion havaitsemisessa. LDH-pitoisuuksia mittaava verikoe voi auttaa terveydenhuollon ammattilaisia tunnistamaan ja seuraamaan erilaisia lääketieteellisiä tiloja, jotka vaikuttavat eri elimiin, mukaan lukien sydän, maksa, munuaiset, keuhkot, lihakset ja verisolut.

LDH-testi tilataan useista syistä. Se voidaan pyytää, kun henkilöllä on oireita, jotka viittaavat kudos- tai soluvaurioon, kuten selittämätöntä väsymystä, heikkoutta, hengenahdistusta, vatsakipua tai anemian merkkejä. Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät usein tätä testiä auttamaan diagnosoimaan tiloja, kuten hemolyyttistä anemiaa, jossa punasolut tuhoutuvat ennenaikaisesti, tai havaitsemaan kudosvaurioita sydänkohtauksista, maksasairauksista tai lihavammoista. Testi on myös arvokas tiettyjen syöpien, erityisesti lymfoomien ja leukemioiden, seurannassa sekä useiden elinten sairaustilojen etenemisen seuraamisessa.

Kohonneet LDH-tasot osoittavat, että kudosvauriota on tapahtunut jossain kehossa, vaikka testi itsessään ei määritä tarkkaa sijaintia tai syytä. Korkeat tasot voivat johtua lukuisista tiloista, mukaan lukien sydänkohtaus, aivohalvaus, maksasairaudet kuten hepatiitti tai kirroosi, vakava lihavamma, lihasdystrofia, haimatulehdus, munuaissairaus, tarttuva mononukleoosi, aivokalvontulehdus, aivotulehdus, HIV, tietyt syövät sekä hemolyyttinen tai megaloblastinen anemia. Erittäin raskas liikunta voi myös väliaikaisesti nostaa LDH-tasoja. Koska LDH:ta esiintyy niin monissa kudoksissa, lisätutkimuksia tarvitaan yleensä kohonneen tason tarkan lähteen määrittämiseksi.

LDH-verikoe vaatii yksinkertaisen verinäytteen, joka otetaan laskimosta, tyypillisesti käsivarresta. Erityistä valmistautumista ei yleensä tarvita, vaikka potilaiden tulisi kertoa terveydenhuollon ammattilaiselle kaikista lääkkeistä ja ravintolisistä, joita he käyttävät, sillä jotkin aineet voivat vaikuttaa testien tuloksiin. Normaalit LDH-tasot vaihtelevat yleensä 140:stä 280:een yksikköön litrassa aikuisilla, vaikka viitearvot voivat vaihdella hieman laboratorioiden välillä. Tulokset tulee aina tulkita terveydenhuollon ammattilaisen toimesta muiden testitulosten, oireiden ja sairaushistorian yhteydessä, jotta voidaan määrittää poikkeavuuden taustalla oleva syy ja ohjata asianmukaisia hoitopäätöksiä.